Liisin tarina: Sain äänikorsettini auki ja rakastuin ääneni ilmaisukykyyn

Tiedätkö sinä mikä on äänikorsetti? Se on lihasjännitys tai mielen lukko, joka sinullekin on saattanut vuosien saatossa kehittyä vapaata äänen kulkua haittaamaan. Meillä kaikilla voi niitä olla, ja ne vaikuttavat niin kielen, kurkunpään kuin hengityksenkin toimintaan. Ennen kaikkea ne vaikuttavat äänen kestämiseen ja äänenlaatuun, sekä siihen, miltä äänenkäyttö tuntuu.

Äänikorsetti saa äänesi kiristymään tai kuulumaan kuin verhon takaa, jolloin vakuuttava ilmaisu jää vain haaveeksi, vapautuneesta ääni-ilmaisusta tai omasta äänestä nauttimisesta puhumattakaan!

Haluan kertoa sinulle omasta äänikorsetistani, ja siitä, miten pääsin siitä eroon. Aikaa siinä meni monta vuotta, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se on ollut jokaisen hetken arvoista. Nykyään rakastan esiintymistä niin puhuen kuin laulaenkin, ja kyllä – rakastan myös omaa ääntäni, koska se mahdollistaa minulle niin paljon.

Oma äänikorsettini rakentui kahdesta elementistä: tunnollisuudesta ja häpeästä. Lisäksi korsettiani kiristi refluksitauti, tuo viheliäinen vatsaportin toimintaan liittyvä toimintahäiriö, joka päästää vatsahappoja ylös ruokatorvea pitkin ärsyttämään ja turvottamaan kurkunpään limakalvoja ja äänihuulia. Turvonneet äänihuulet vaativat isompaa lihastyötä lähteäkseen värähtelemään, mikä altistaa fysiologisesti epäoptimaalisille äänenkäyttötavoille.

Lähdetäänpä ensin siihen tunnepuoleen. Sain kipinän äänenkäyttöön jo ala-asteella. Muistan edelleen elävästi opettajani sanat: ”leuka alas, vatsa rennoksi, hampaat laulaa!” Tällaisia ohjeita saimme niin laulu- kuin puheäänemme kehittämiseen, ja sekä minä että luokkatoverini olemme olleet näistä opeista moneen kertaan kiitollisia. Näiden oppien ansiosta löysin lauluääneni ytimen jo varhain ja sain monia sooloja kuoron riveissä jo yläasteella.

Korsettini alkoi kiristyä, kun menin klassisen laulun tunneille. Koin laulutekniikan pitkään rajoittavana ja ahdistavana. En ymmärtänyt opettajani oppeja, ja harjoitteleminen oli minulle vaikeaa. Tuntui, että vaikka kuinka päin tekisin asiat, ääni ei kuulosta siltä, miltä haluaisin sen kuulostavan.

Äänikorsettiani kiristi myös suorituskeskeisyys, ja sitä seurannut esiintymispelko. Yksinlauluharrastukseen kuuluneet lauluesiintymiset jännittivät minua tolkuttomasti, sillä esiintyessäni minusta tuntui, kuin kaikki pienetkin teknisen osaamisen rippeet olisivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.

Epäonnistumiset saivat minut kokemaan häpeää ja riittämättömyyden tunnetta. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo tunteet ovat luultavasti vieneet myös äänenkäyttöäni epäoptimaalisempaan suuntaan.

Häpeästä muistan erityisesti erään tilanteen aloittaessani uudella laulunopettajalla. Opettajani pyysi minua kertomaan jotakin henkilökohtaisesta elämästäni. Aloin puhua seurustelukumppanistani ja kotikaupungistani, minkä jälkeen opettajani hyvin nopeasti sanoi: ”älä puhu noin, puhu kunnolla!” Sitten hän istutti minut alas ja pyysi aloittamaan uudestaan niin, että samalla tarkkailisin hengitystäni ja kieleni liikkeitä.

Mitään näin henkilökohtaista ei koskaan pitäisi yhdistää äänenkäytön harjoitteluun, etenkään, kun minkäänlaista luottamussuhdetta ei ole päässyt vielä syntymään. Itkua pidätellen yritin tehdä niin kuin opettajani toivoi ja mietin samalla, että minusta ei koskaan tule laulunopettajaa, jos tämä on näin vaikeaa. Enhän osaa edes puhua!

Opettajani onneksi huomasi mitä oli tapahtumassa, ja asia tuli selvitettyä kuntoon. Kuitenkin tämän opettajan tunneilla olin aina jotenkin varautunut. Niinpä lähdin etsimään ideoita laulamiseen toisilta opettajilta. Äänifysiologian kurssilla tapahtui oivallus: laulutekniikka onkin yhteydessä ilmaisuun! Voin siis tunteiden ja ilmaisun kautta saada heräämään kehossani ääntäni auttavat mekanismit.

Sen avulla voin säädellä käyttämääni ilmamäärää ja saada hengitystukeen osallistuvat lihakset mukaan oikealla tavalla. Voin myös parantaa artikulaatiotani ilmaisun kautta, kun eläydyn tarinaan ja pyrin välittämään oman kokemukseni siitä mahdollisimman aidosti kuulijoilleni: ”Kuunnelkaa, miten hieno tarina, mitä tunteita ja ajatuksia se teissä herättää?”

Innostuin laulamisesta aivan uudella tavalla, sillä löysin siihen uudestaan sen spontaaniuden elementin, jota olin niin kaivannut. Laulutekniikka ei enää ollut minulle rajoittavaa, vaan ilmaisun tukija ja taiteen tekemisen mahdollistaja.

Sairastuin kuitenkin refluksitautiin. Välillä ääneni katosi jo puolen tunnin treenaamisen jälkeen, mikä oli tietysti pelottavaa ja ahdistavaa. Laulutekniikkani oli tuohon aikaan paineista, joten silläkin varmaan on syynsä äänioireisiin. Mahdollisesti myös refluksioireiden pahenemiseen.

Olin omaksunut refluksin takia myös epäoptimaalisen puhetavan. Yritin kompensoida turvotuksen takia heikentynyttä äänihuulten toimintaa painamalla kielenkantaa kohti äänihuulia. En vain silloin tiennyt, että tekniikka vain pahensi ääneni väsymistä.

Tietysti tein tätä kompensaatiota myös täysin tiedostamattani, niin kuin monelle käy. Varmasti osasyy oli myös häpeällä, joka aiheuttaa hyvin usein epäoptimaalisia äänenkäyttötapoja – eli saa aikaan äänikorsetteja vieden kieltä taakse ja kiristäen leukaperiä ja kurkunpään seutua.

Löysin ääniongelmiini avun vokologiasta, ihmisäänen tutkimisesta ja harjoittamisesta, jota lähdin opiskelemaan pitääkseni välivuoden lauluopinnoista. Enhän voinut kuvitellakaan, että laulaisin ja opettaisin laulua sellaisella raakkuäänellä, joka minulla tuohon aikaan oli.

Vokologian opinnoissa tajusin, mikä äänessä on niin hienoa: kuka vain voi tehdä äänellään lähes mitä vain ilman että ääni rasittuu, kunhan käytössä on oikeanlaiset tekniikat. Ymmärsin, että äänen sointi muuttuu kielen tai kurkunpään asennon muuttumisen myötä, samoin kuin äänihuulten toimintatapaa muuttamalla. Oman ääneni ilmaisukyky ja kestävyys kasvoivat huimasti tämän oivalluksen jälkeen, ja uskaltauduin myös leikkimään äänelläni. Vihamiehestä tulikin kaveri.

Opintojeni edetessä löysin sen vapauttavan tunteen, joka tulee, kun ääni alkaa resonoida kehossa ja erityisesti ääntöväylän onteloissa. Äänen vapautumisen myötä aloin nauttia sekä puhumisesta että laulamisesta entistä enemmän ja uskaltauduin myös luennoimaan laulamisesta ja äänenkäytöstä.

Jatkoin vuoden tauon jälkeen laulunopettajaopintojani, ja heti valmistuttuani perustin oman yrityksen. Minulle oli jo pitkään ollut selvää, että haluan auttaa sekä laulajia että puhujia saamaan lisää luottamusta äänenkäyttöönsä ja ilmaisemaan sillä vapaasti niin puheessa kuin laulussa.

Edelleen valmentaminen on intohimoni. Vaikka rinnalle on tullut myös taiteellisia päämääriä, koen valmentamisen omaksi jutukseni. Olen työskennellyt välillä yksinyrittäjänä, välillä osakeyhtiössä kollegan kanssa. Kuitenkin tavoite on ollut aina sama: lisätä puhetyöläisten ja laulunharrastajien luottamusta omaan ääneensä ja ääni-ilmaisunsa mahdollisuuksiin.

Ääni on nimittäin upea juttu. Se on keino ilmaista tunteita, ajatuksia ja asenteita. Se on keino innostaa, vakuuttaa ja vaikuttaa. Historiasta tiedämme, että se voi olla myös keino alistaa ja pelotella.

Mutta minä en halua pelotella, vaan haluan valaa toivoa ja luottamusta äänenkäyttöön. Itämaisissa filosofioissa ääntä pidetään porttina sydämeen, ja siitä olen täysin samaa mieltä. Kun ääni on vapaa, myös omien tunteiden ilmaiseminen on helpompaa.

Äänikorsetin aukeaminen ja oman äänen löytäminen on huimaannuttavan vapauttava tunne. Koska äänikorsetit usein myös saavat äänen väsymään herkemmin ja altistavat äänihäiriöille, niiden avaaminen on etenkin puhetyötä tekeville äärimmäisen tärkeää.

Oman äänikorsettini aukeamisesta olen äärimmäisen kiitollinen. Se on tapahtunut lukuisten ihmisten tuella ja avustuksella ja sillä, että olen uskaltanut seurata sydäntäni. Helppoa se ei aina ole ollut, mutta lopputulos on sitäkin parempi. Voin sanoa löytäneeni oman ääneni karisman, ja mikä voisi olla sen hienompaa?

Haluatko sinä tutustua oman äänesi karismaan? Aloita käymällä tämä maksuton sähköpostikurssi, jolta jo lähes 2000 äänityöläistä on saanut lisää vaikuttavuutta ja kestävyyttä äänelleen.

Tilaa kurssi tästä!

 

Liisi Pettersson: Karisman puolestapuhuja ja äänikorsettien vapauttaja. Liisi on huolehtinut puhetyötä tekevien äänenkäytöstä jo neljän vuoden ajan, ja auttanut heitä parantamaan äänensä voimavaroja, kuten kestävyyttä, kantavuutta ja äänenlaatua. Sitä ennen Liisi on työskennellyt äänen parissa laulunopettajana ja työskentelee edelleen etenkin äänestään epävarmojen laulajien parissa. Valmentaessa Liisi lähtee liikkeelle kehon ja hengityksen vapauttamisesta, ja käyttää apunaan niin psykofyysisiä kuin äänifysiologiaan perustuvia menetelmiä optimaalisemman äänenkäyttötavan saavuttamiseksi. Näin asiakas saa enemmän luottamusta omaan kehoonsa äänenkäytön aikana ja alkaa nauttia enemmän esilläolosta ja puhumisesta.

Liisin motto: Karisma on meidän jokaisen etuoikeus!

1 thought on “Liisin tarina: Sain äänikorsettini auki ja rakastuin ääneni ilmaisukykyyn”

  1. Pingback: Miksi hyvä puheääni toi Brendonille 5 miljoonaa tykkääjää?

Vastaa